"Ei, että sinä et rakasta minua. Pyydä minulta mitä tahdot ja minä suostun, mutta älä lykkäämään häitämme äläkä olemaan sinua näkemättä kolme viikkoa niin vähäisen asian kuin myötäjäisten tähden."
"Tuletko aina pitämään yhtä tähdellisenä oleskelua yhdessä kanssani?"
"Aina, Kristina, aina!"
"Silloin täytyy minun kai tällä kertaa myöntyä."
"Mutta minä tahdon uskoa sinulle erään salaisuuden", kuiskasi Sten.
"Taasko leikinlaskua?"
"Ei, se on vakava asia. Näetkös, kun ritari on nyt varma onnestaan, kun neitsyt, jota hän rakastaa, on suostunut tulemaan hänen armaaksi emännäkseen — silloin tapahtuu jotakin, josta morsian ei voi uneksiakaan."
"Sinähän aivan pelästytät minut, Sten!"
"Sulhanen alkaa vakoilla morsiantaan!"
"Epäluulosta?"