"Luulenpa melkein kuudenteenkin."
"Olisiko aivan mahdotonta ensimäiseen!" kysyi nuori ritari.
"Eikä", vastasi sama kuoro.
"Ei tarvitse ennenkuin neljänteentoista", vastasi Kristina suurella arvokkuudella.
"Mutta jos nyt on kaikki kunnossa…" Kristina loi häneen niin vakavan katseen, että hän katkaisi lauseensa! Kristina ei aina sallinut, että tällä tavoin leikiteltiin hänen kanssansa. Tästä päivästä lähtien sai Sten tyytyä kohtaamaan häntä rouvantuvassa.
"Etkö tahdo suoda minulle ainoatakaan keskustelua kahden kesken", kysyi hän kuiskaten. "Jos aika myöntää."
"Olet julma minua kohtaan!"
"Syytä itseäsi!"
"Minä lähden Örebrohon!"
"Se on hyvä, täällä on sinulla liian vähän tehtävää."