"Kristinalta?" Oli kuin kaikki viinihöyryt olisivat hälvenneet, kuin olisi hän yhtäkkiä huomannut olevansa kuilun partaalla.
"Eikö viesti voi odottaa?" kysyi Pernilla rouva kiihkeydellä, jota hän ei voinut salata.
"En tiedä, voiko se käydä päinsä", virkkoi Esbjörn luoden tarkoittavan katseen herraansa.
"Ei, ei!" huudahti Sten ja riensi ulos.
Uskollinen palvelija meni edeltä ritarin omaan huoneeseen. Kun tämä tuli sisään, sanoi hän:
"Rangaiskaa minua, herra, viestintuoja olen minä!"
"Mitä sinulla on sanottavaa?"
"Muistuttaisin teitä keskustelustamme."
"Keskustelustamme?"
"Minä puhuin kymmenistäni, te yhdestä ainoasta. Pidättekö vielä siitä kiinni?"