"Saitte viestin morsiameltanne?" kysyi Pernilla rouva ivallisesti myhäillen.
"Niin, häneltä, ja kysymys oli siitä, unhottaisinko toisen naisen tähden ne lupaukset, jotka olen antanut hänelle."
"Onko vastaus jo mennyt?"
"Heti! Sallitteko minun ilmoittaa sen teille?"
"Olette liian hyvä!"
"Vastasin, että kiusaus oli tullut, mutta minä sain apua."
Nuori ritari teki syvän kumarruksen ja kääntyi sen jälkeen ympärillä seisoviin. Niin monet kuin mahtuivat olivat tunkeutuneet lähemmäksi kuuntelemaan keskustelua.
Soitto soi ja tanssi alkoi uudestaan. Ritari menetteli kaikkien nuorten neitsytten kanssa samalla tavoin. Hän näki, että isät osoittivat hänelle kunnioittavaa huomaavaisuutta ja erotessa antoivat hänen ymmärtää, että hän oli voittanut, mitä Pernilla rouva oli menettänyt, nimittäin heidän kunnioituksensa ja luottamuksensa.
Mutta kun Sten herra oli tullut ylös huoneeseensa ja miettinyt, mitä hän oli kokenut, heittäytyi hän polvilleen ja kiitti Jumalaa, joka oli suojellut häntä niin kovassa kiusauksessa.
Seuraavana aamuna, kun hän heräsi, seisoi Esbjörn hänen vuoteensa vieressä.