"En luule hänenkään olevan minua kohtaan kylmän."
"Oletko kysynyt häneltä?"
"En vielä!"
"Mutta aiot kysyä?"
"Minä rakastan häntä, isoäiti!"
Vanhus veti syvään henkeään. "Minä voin kieltää sen", sanoi hän. "Voin lähettää Elinan luostariin, kuitenkaan saavuttamatta tarkoitustani."
"Joka on hänen yhdistämisensä Antero Erikinpoikaan?"
"Sentähden otin hänet kasvatettavakseni, mutta hänen täytyy omasta vapaasta taipumuksestaan suostua menemään hänelle! Onko minun valmistaakseni hänelle iloisen elämän mentävä syyllisyyden painamalla omallatunnolla rauhattomaan hautaan?"
Hän sanoi nämä sanat liikutuksesta vavisten ja suurella ponnistuksella. Ne tulivat tahtomatta syvästi haavoitetusta sydämestä.
"Antakaa minulle selitys arvoitukseen!" pyysi Åke ylen hämmästyksissään.