Nikodemus. Niin niin, johan sen kuulit.
Liisa. Ah isäseni! onkos tästä kuin pitkä aika huomiseen?
Nikodemus. Mikä hurja! nuo rakastunet ovat kuin mielettömiä.
Liisa. Isä! minä luen joka hetken.
Nikodemus. Kysyisit kuin pitkä hetkiki on. Ei tyttöni! heitä nyt pois sellainen puhe, kuuntele vanhempiasi. Kuuleppas Sipri, onkohan se sovelias laskea noita nuoria yhteen ennen kun hän pääsee leipään.
Sipri. Kuin tahdotte. Kyllä voisin heidät elättää, vaan parempi taitasi olla jos hän ensin pääsisi leipään.
Nikodemus. Minulle näyttää heidän yhdistäminen sitä ennen ihan sopimattomalle. (Liisa itkee) Noh! hyi etkö yhtään häpiä! sopiiko tyttölapsen niin tehdä?
Liisa (itkien). Pääsekös hän sitte kohta leipään?
Sipri. Epäilemättä kohta. Hän joka on niin oppinut jotta voipi lukea mitä kirjaa tahansa. Äsken sain häneltä latinaisen kirjan.
Elli. Ja Kanttori tietää, se maar kävi laatuun.