Putronius. Sipri Puuronen, isänsä. Elli, äitinsä. Liisa, Putroniuksen morsian. Nikodemus, sen isä. Petronella, sen äiti. Jaakko, Putroniuksen veli. Palovinerrus, Lukkari. Korppeliin, Ryöstövouti. Luutnantti. Kapraali.
Ensimäinen näytelmä.
Ensimäinen kohtaus.
Sipri (yksinän kirja kädessä). Kun ei Kanttori edes ole kylässä! Siin on niin äiän latinaa tässä poikani kirjassa jott'en siitä saa selvää. Oikein itkettää ajatellessani tuota talonpojan poika-raukan päähän tungettua syvää viisautta, etenki meikäläisten. Älykkät miehetki sanovat hänen voivan vaikka millaisen papin kanssa kiistää. O! Saisimmeko edes vaimoni ja minä iloksemme kuulla hänen saarnaavan, ennenkuin kuolemme tänne saloon! kaikki unohtaisimme kopeekat ja vaivat mitä hänestä kulutimme. Sen olen kyllä keksinyt, jottei Kanttori näy olevan milläänkän poikani tulosta. Näyttää kuin hän sitä miltei pelkäisi. Kumma onkin, miksi oppineet niin kadehtivat toisiansa, etteivät toiselleki suatseisi viisautta. Hänki laulaa ja saarnaa kyllä mokomasti kyläläisillemme, puhuen kateudesta, jotta vedet nousevat toiselle kunnellessa silmiin, vaan tuskin luulen itsekkään samasta virhestä on vapaa. Syytä siihen en ymmärrä. Jos naapurini minua paremmin osaisi kyntää, vihaisinko häntä siksi? Ei! Sipri sitä ei tee. Vaan tuossapa näen Kanttorin.
Toinen kohtaus.
Sipri ja Kanttori. Palovinerus.
Sipri. Tervetulemastane Kanttori!
Kanttori. Suurikiitosta, Sipri.
Sipri. Niin tulette kuin kutsutut. Tässä odottelen teitä selittämään minulle hitusen latinaa poikani viime kirjutoksesta, jos voisitte.
Kanttori. Kun kysytte! luuletteko minua siinä kehnommaksi poikaane?
Sipri! näätte sen, minä en ole niin tuhma kuin luulette.