Sipri. Sen tiedän, Kanttori! vaan minua arveluutti, jos tajuutte nykyistä latinaa, sillä muuttuneehaan se samate'kuin Suomiki, jota näätte nuorena ollessani meiän pitäjäässäki hastettiin toisin kuin nyt: Niin kuin Kanttorit silloin olivat vaan lukkaria, Mamselit ja Ryökkinät olivat neitsyitä. Latinaki sentähen saattaa paljon muuttuneen Turusta lähettyänne. Selittäkääppäs nyt minulle tämä, tehkää se hyvä. Puustavit minäki kyllä tunnen vaan en ymmärrä ainetta.
Kanttori. Poikanne kirjuttaa nyt lukevansa Logicam, Rhetoricam ja
Metaphysicam.
Sipri. Mitä viisautta! vaan mikäs se Logicam on Suomeksi?
Kanttori. Se on — Saarnastuoli.
Sipri. Hyvä! Tulisi edes hänestä pappi!
Kanttori. No noh! kunpa Kanttoriki ensin.
Sipri. Vaan mitäs se toinen sana olis?
Kanttori. Se on Rhetorica, ja Suomeksl — Kirkonmeno. Vaan kolmatta, se on varmaan väärin kirjotettu tai Franskaa; Latinan minä osaan halki niinkuin kuulet; Nominativus Asinus, Genetivus Asini, Tativus Asino, Akkusativus Asinus. Aplativus Asinum. Mutta tästä saatte, Sipri, minä tiedän sen verran kuin sika saksasta.
Sipri. Ja minä en senkään vertaa, Kanttori. Vaan teillä onki hiien hyvä muisti.
Kanttori. Niin Sipri, näin kauvan en luullutkaan köyhään Lukkarin virkaan seisattuvani. No nyt olisin jonaki, jos vaan olisin nainut. Vaan näättesen, minä en suannut ihmisten sanomaan naiseni tähen minulle viran annetun.