Putronius. Vaan mikä teillä on? appeni, te minusta vastailette niin kylmästi.
Nikodemus. Sen olette ansaineetki.
Putronius. Kuin? Mitä nyt olen rikkonut.
Nikodemus. Kuulutta olevan väärässä uskossa. Hurjaksihan teitä kaikki ihmiset luulisi; sillä kuka ymmärtäväinen voisi väittää, että maa on ymmyrjäinen.
Putronius. Varmasti se ymmyrjäinen on; sillä totuudesta ei päästä mihinkään.
Nikodemus. Se on Hiis eikä totuus. Koko kylässä ei ole ainoata henkeä joka sitä uskoisi. Kysykää tuolta Ryöstövouvilta, joka on kyllä viisas, jos ei hän ole minun luulostani.
Korppeliin. Minusta se on yhenlainen olipa hän ymmyrjäinen eli suikula; vaan pitäähän minun uskoa omia silmiäni, jotka näyttävät, että se on littiä kuin pannu kakkara.
Putronius. Minulleki se tekee saman, mitä vouti eli muut kyläläiset luulevat. Sen minä vaan tiedän, maa on ymmyrjäinen.
Nikodemus. Se on hitoilla eikä ymmyrjäinen. Luulen te olette ihan hurja. Eikö teillä ole silmät niin kuin muillaki päässä.
Putronius. Onhan se jo tuttu, appiseni! että meidän allamme asuu ihmisiä, joiden jalat ovat meihin kohti.