Korppeliin. Ha, ha, ha! Hi, hi, hi! Ha, ha, ha!
Nikodemus. Todella se naurattava onkin. Hän on vähän houkka mielinen.
Koetelkaappas käydä laessa, pää alaspäin, miten se menestyy.
Putronius. Se on toinen asia, appiseni! sillä — —
Nikodemus. Enkä tahdo olla enää appennekaan. Tyttäreni on minulle rakkaampi, kuin että antaisin hänen sellaiselle.
Putronius. Se on tosi, minä rakastan tytärtänne kuin omaa henkeäni; vaan että hänen tähtensä hyljätä vilosohviani ja sen kanssa koko järkeni, on enempi kuin voitte vaatia.
Nikodemus. Ha, ha, ha! teillä, kuulen on mielessänne toinenki rakkaus. Pitäkää vaan Lovisanne eli Sohvianne. Tyttäreni ei teille olekkaan kovin tarjona.
Putronius. Te etten ymmärrä minua. Vilosohvia ei ole muu kuin tiede, joka on avannut silmäni ja valaissut ymmärrykseni.
Nikodemus. Se on paremmin sovaissut silmiänne sekä ymmärrystänne tässä asiassa. Voitteko sitä vielä väittää?
Putronius. Sihen ei todistuksiakaan tarvita. Yksikään oppinut sitä ei epäile.
Korppeliin. Vaan Kanttori Palovinerus sitä ei toki usko.