Putronius. Mitä hiton lörpötöstä se nyt on? Mihin te sillä pääsette?
Kanttori. Nyt olen pääsemäisilläni sihen jota tahdoin sanoa. Kysykää nyt jokaista noita kunnon miehiä ja kuulkaa jos yksikään taipuu sihen, että maa on ymmyrjäinen. Ja koska usiamman puhetta paremmin pitää uskoa kuin yhden ainoan, niin siksi te olette väärässä.
Putronius. Tuokaa koko pitäjään väki tänne väittämään sekä sitä että muita asioita; minä tukkean jokaisen suun. Sellaisilla ei ole mitään uskoa. Heidän täytyy uskoa sitä mitä minä ja muut sanovat.
Kanttori. Uskoisivatko he senki, jos sanoisitte kuun olevan Hämeen juustoa.
Putronius. Kuinkas muuten. Sanokaa'pas, mitä ihmiset luulevat teistä?
Kanttori. He luulevat minun kunnialliseksi mieheksi ja pitäjään
Lukkariksi, niin kuin olenki.
Putronius. Ja minä sanon, se on vale; te olette kukko, sen todistan minä niin hyvin kuin 2 kertaa 2 on 4.
Kanttori. Hiielle sellaiset todistukset. Minä olisin kukko? Hullunako te olette?
Putronius. Sanokaa minulle jotai puollustellaksenne.
Kanttori. Ensimäiseksi, minä haastan, kukko ei haasta, siksi minä myös en ole kukko.