Putronius. Noiden kanssa minä voin kiistää kiivastumatta. Toisin se on oppineempain kanssa kiistäissä, niinkuin taanoisen Oppivan joka minun niin kiivastuutti. Vaan tuossa tulevat vanhempani.
Kolmas kohtaus.
Sipri. Elli. Putronius.
Sipri. Poikani! Miksi sellainen itseppäisyys, jolla kaikki ihmiset suututatte? Te olette pilkanneet, kuulen, noitaki hyviä ihmisiä jotka laitoimme sovintoa hieromaan appenne ja teidän välillänne. Mitä hyvää siitä on, tehä ihmisiä kukoiksi ja häriksi?
Putronius. Siksihän minä olen oppinut, siksi päätäni pieksänyt, jotta voin sanoa mitä tahon ja myös sen puollustaa.
Sipri. Minusta näyttää sellainen oppi ihan tarpeettomalle.
Putronius. Pitäkää suunne, ukko!
Sipri. Ethän mieline lyöä vanhempiasi?
Putronius. Jos senki tekisin, niin myös sen puollustaisin koko maailman eessä.
(Menevät itkien ulos.)