Jaakko. Minä en ole kouluja käynyt, mutta ihmiset sanoovat että minulla on hyvä pää. Olenpa jo tehnyt runojaki. Viime tein runon Olli Oluvisesta, joka joi itsensä kuoliaksi; hänen isänsä hukkui kalastaissa.
Putronius. Millainen se runo oli?
Jaakko. Se alkoi näin:
Tuop on Olli Oluvinen,
Astu jälkiä isonsa.
Isä hukku Humaljärveen,
Olli poika viina kannuun.
Näistä värsyistä maksoi minulle Tuomari 20 kopekkaa kuin lu'in ne hänelle.
Putronius. Runo on kaunis, vaan se on ulkopuolisesti vaillinen. Sillä ei ole oikeata säventä.
Jaakko. Mitä se on?
Putronius. Muutamat värsyt vähän liikkaavat, eli niillä ei ole täysiä jalkoja.
Jaakko. Jalkoja! voi veikkonen, ne ovat muutamissa päivissä kulkeneet halki pitäjään.
Putronius. Sinulla on terävä pää, Jaakko! Soisin että olisit koulutettu; sitte voisit kerallani kiistää. Tule menkäämme.