Jaakko. Te itse sen tietänette, vaan etten osaa sitä selittää toiselle.
Minä sen siaan voin vähäisen tietoni selittää kelle tahansa.
Putronius. Sinäki varmaan olet oppinut mies, Jaakko! Mitä sinä tiedät?
Jaakko. Vaan jos todistaisin olevani oppineempi teitäki?
Putronius. Senpäs kuulisin.
Jaakko. Joka tärkeimpiä asioita tutkii on oppinein?
Putronius. Se on ihan tosi.
Jaakko. Minä tutkin kyntämistä ja karjan vaalimista, siksi minä olen oppinempi teitä.
Putronius. Karkian talonpojan työn sinä pitäisit tärkeimpänä?
Jaakko. Minä en tiedä, mutta jos me talonpojat ottasimme kynän eli liitupalaisen käteemme ja rupeisimme kuvailemaan paljonko matkaa kuuhun ja aurinkoon on, niin te korkiasti oppineet herrat saisitte huonot joulut vatsoihinne. Te menetätte aikanne kiistellessä, jos maa on ympyräinen, soikia eli neliskulmanen, me sensiaan pyydämme pitää maata siliänä ja kasvavana; eikö meidän oppimisemme siis ole tärkiämpi kuin teidän; ja eikö tuo Nikodemus ole kaiken oppinein koska hän saa tilasta puolta suuremman voiton kun edellisensä, joka luki kaikkia mailman kirjoja päivät halki, ja tilan jätti autioksi?
Putronius. Oh, se on surma ja saatana joka sinusta puhuu. Ja vaikka se kaikki on valetta, niin se kummastuttaa sinulta sellaista kuulla; sano, mistä olet oppinut sellaiset sanat?