Jaakko. Vaan saanko minä herralta vähän kysyä. Jos te kiistassa voitatte, mikä siitä sitte seuraa?
Putronius. Siitä seuraa se, jotta minä saan voiton, ja kunnian pidettää oppineena miehenä.
Jaakko. Herra ei panisi pahaksi, minä kyselen vaan oppiakseni. Minä halaisin tietää, kun herra voittaa kiistassa, jos Kanttori siitte toellaki muuttuu kukoksi?
Putronius. Mitä lörpötöstä! Hän jää yhtäkaikki entiselleen.
Jaakko. Noh! Hänpähään se sitte on voittanutki.
Putronius. Sinullaisesi talonpojan töllön keralla minä en voi ruveta kiistämään: kun osaisit latinaa niin vielä vieläi; Minä en ole tottunut suomeksi kiistämään.
Jaakko, Se tahtoo sanoa: Herra on tullut niin oppineeksi, ettei osaa enää äitinkielellä sanoa ajatustansa.
Putronius. Tukkia suusi, kunnoton! minä rupeisin sellaisille selittelemään ajatuksiani? Äsken tahtoi kymmenisten oppineempi kerallani taistella, vaan kuultuani ettei tiennyt mikä metaphysika oli, järkiään herkesin äänettä.
Jaakko. Mitäs se siitte merkitsee se metapyysikka, vain miten se oli?
Putronius. Kyllä minä sen merkityksen tiedän.