Niilo. Ja minä.
Putronius. Mutta miksi otin ma sen rahan? sillä on eroitus — —
Luutnantti. Mitä tyhjää; Niilo! jää tänne, kunnes minä haen munteringin.
Putronius. Hoi! väkivaltaa!
Niilo. Jos et ole vait, sinä koira, syöksen pajonetin vatsaasi. Eikö hän ole pestattu, herra komsarjus?
Korppeliin. Kyllä se totta on.
Luutnantti. Kas niin! kiirusti musta mekko päältä pois, ja harmaa punakaulus siaan. (Putronius itkee, toisten munterinkiä pukeissa). Oi, kun se näyttää pahalle sotamiehen itkeä, paljon parempihan sinä nyt olet kuin ennen. Opasta häntä hyvästi, Kaprali Niilo! Se on oppinut mies, vaikka hän ekseringissä vielä on heikko.
(Kaprali Niilo pukee munteringin, opastaa ja lyöpi)
Neljäs kohtaus.
Luutnantti. Niilo. Putronius.