Elli. Tieättekö Kanttori! poikani tulee tänään eli huomena kotiin. Siinäpähän saatte miehen puhutellaksenne; sillä pojalla vaan on kieli irti suussa, kuin olen kuullut.
Kanttori. Luultavasti hän jo melkkaa Latinaaki.
Elli. Sekö se sitte on ankarin kieli?
Kanttori. Kielet, mammaseni, ovat niin yhtäläiset kuin vastasyntyneet porsaat, vaan se on siksi, kun Latinaa eivät ymmärrä muut kuin me oppineet. Antakatte minulle viinan päälle jotain haukata.
Elli. Tuoss'on muru leipää ja juustoa jos suatsette.
Kanttori. Suurkiitosta Mammaseni! Tieättekös mitä leipä on Latinaksi.
Elli. En maar tieäkkään.
Kanttori (syö ja haastaa) Se on Panis, kenettivus pani, taattivus pano, vokativus panus, aplativus panipus.
Sipri. Hitto! sillä kielelläpäs on pituutta. Mikäs leipä kyörä on?
Kanttori. Panis kyöris, ja hieno leipä panis hiinis.