Sipri. Se kuuluu kuin Suomi.
Kanttori. Se on tosi, Latinassa on monta Suomen kielestä lähtenyttä sanaa. Ja me oppineet, näätte, lisäämme siihen vuosivuodelta aina uusia. Turussa ollessani tehtiin kokonainen kramatikka.
Sipri. Mikäs se karamatikka on?
Kanttori. Se on sellainen kirja jossa on tulipunaset kannet, ja teklinerataan niin kuin aala.
Elli. Voi! kuin ihmeen pitänee kaikki tuo tarttua ihmisen päähän, kun minua pyörryttää jo sitä kuullessa.
Sipri. Siksipä oppineet tahtovat ollaki vähän houhkahtavat.
Elli. Mitä lörpötöstä! luuletko poikamme Antonki sitte houhkaksi?
Sipri. Minulle näyttää niin, Mammaseni. Onhan se vähän hullusti kun hän minulle kirjuttaa latinaisia kirjoja.
Kanttori. Sen sanoo Sipri oikein; sillä näyttää se vähän hullulta. Se olisi kuin tahtoisin minä ryöstövoudille haastaa greikkaa, näyttääkseni sitäki kieltä osaavani.
Sipri. Ymmärrättekös Reikkaaki Kanttori?