Leonoora: Sydänkäpyseni! Pernilla on oikeassa eikä kukaan järkevä ihminen voi hänen sanojansa moittia. Teidän oma esimerkkinne todistaa kylliksi, mihinkä tuloksiin tämä ammatti vie.
Polidor: Kun se tulee, niin se tulee yhdellä kertaa.
Pernilla: Kerran se tulee, niin yhdellä kertaa se tulee. Herra tistileeraa, keittää kiehuttaa ja kuohuttaa niin kauvan, että hän viimein pistää koko talon tuleen ja sitte tulee köyhyys yhdellä kertaa.
Leonoora: Te olette jo 10 vuotta ahertaneet yhtä ja samaa ja jos vielä 10 vuotta sitä jatkatte, saatte ruveta käsityöläiseksi ansaitaksenne elantonne.
Pernilla: Niin, ja saatte viheliäisyydessänne ruveta tekemään rikkitikkuja.
Polidor: Senkin näsäviisas, mene rukkisi ääreen, jo on aika! Ja te rouva menkää neulomaan koruompeluksianne niin, että saan olla rauhassa!
Pernilla: Rouva lähtee kyllä neulomaan koruompeluksiaan, jahka herra antaa hiukan siitä kullasta, jota olette valmistaneet, sillä koska herra tekee niin paljon kultaa päivällä, ei meillä ole varoja ommella silkillä.
Polidor: Kiusa ja kuolema, paha riivaa sitä räpykkää. Jollen kunniani tähden niin… Kuulkaa, muutaman päivän kuluttua olen suunne tukkiva ja saatte nähdä työni hedelmät. Kaupunkiin on tullut vieras mies, joka tahtoo minun läsnäollessani tehdä kokeiluja.
Pernilla: Sekö? Se on suurin roisto ja petturi maan päällä.
Polidor: Tunnetko sinä hänet?