Kohtaus 5.
Leonoora. Polidor. Henrik. Pernilla.
Leonoora. Voi, jumala varjelkoon meitä, armaani! Te näytätte pirua pahemmalta.
Polidor: Työni, rouvaseni, ei muuta muassaan tuo.
Leonoora: Niin sanokaappas, ettei se muuta mukanansa tuo, mitä tuloksia olette nyt saaneet näinä pitkinä vuosina kiusatessanne itseänne noilla hullutuksillanne.
Polidor: Kavahtakaa sanojanne, rouva, älkääkä antako maailman jaloimmalle toimelle sellaista nimeä.
Pernilla: Herra on siinä oikeassa, että toimi on jalo, sillä ainoastaan rikkaat ja ylhäiset ihmiset voivat sitä harrastaa. Se on myöskin hyödyllinen ihmissielulle.
Polidor: Sinä menet jotenkin pitkälle.
Pernilla: Mutta minä voin sen selvästi herralle todistaa. Köyhyys on hyödyllinen ihmissielulle, kullanteko osoittaa tien köyhyyteen, siis on se hyödyllinen ihmissielulle.
Polidor: Kuulkaa, rouva, älkää pitäkö leivässänne näin näsäviisasta palvelusväkeä!