Polidor: Mitä hän pyytää?
Juutalainen: Hen pyyte neljetuhat riksdaalari.
Polidor: Sehän on jotenkin paljon.
Henrik: Eihän se paljon ole. Minä antaisin mielelläni tynnyrin kultaa, jos mulla se olisi, sillä mitä minä sillä häviäisin koska jälkeenpäin saisin sen kymmenkertaisesti takaisin.
Polidor: Neuvotko siis Henrikki, minua antamaan nuo rahat?
Henrik: Minä neuvon herraa hirttämään sekä kullantekijän että juutalaisen, sillä toinen on juutalainen ja toinen, siitä panen pääni pantiksi, on yhtä kuin ne muutkin, jotka herraa niin useasti ovat pettäneet.
Polidor: Kuules Benjamin, menetkö sinä takuuseen hänen puolestansa, ettei hän minua petä?
Juutalainen: He, ei herra, mine sano suur' kiitos, mine ei hene tunne kuin ette mine kerran henen kans puhu, hen saa itte taka ittens. Hen takto ensiteks teke proovi, enneku hen mite takto.
Polidor: No, sehän on hyvin kohtuullinen tarjous. Koitappas Benjamin hankkia hänet tänne ikäänkuin hän tulisi itsestänsä sillä minä en tahdo näyttää siltä, kuin liian kernaasti tahtoisin oppia hänen taitonsa.
Juutalainen: Mine takto juur heti sinne mennä.