(Henrik ja Pernilla jäävät kahden, tulee kolme kavaljeeria tehden syviä kumarruksia Polidorin edessä, joka on sisällä, niin että yksi putoaa päällensä, suutelevat Henrikkiä ja sulkeutuvat hänen suosioonsa ennenkuin menevät. Rouvat tekevät samoin ja suutelevat Pernillan kättä).
Pernilla: Tämä käy vallan ihmeeksi, Henrikki! Kaikki nämä kolme rouvaa suutelivat minua kädelle.
Henrik: No, sitte sinä sait enemmän juhla-iloa osallesi kuin minä, sillä herrat suutelivat minua ainoastaan suulle.
Pernilla: Tämä tapahtuma kuvastaa tarpeeksi maailmaa.
Henrik: Kuka olisi uskonut, että hienot rouvat kädelle suutelisivat sellaista lutkaa kuin sinäkin olet.
Pernilla: Niin sanoppas muuta ja että sellaiset hienot herrat suutelisivat sellaista karheata leipälaukkua kuin sinullakin on? Mutta kas tuonne seisahtui paljon vaunuja, saamme vielä useampia vierailuita.
(Kaksi herraa rouvineen tulee, pyytävät saada kunnian
tavata isäntää).
Henrik: Hyvät ihmiset, en tiedä ottavatko herra ja rouva vastaan.
Jääkää kuitenkin seisomaan, kunnes he tulevat ulos!
(Henrik järjestää ne arvonsa mukaan sivulle, samassa tulee
kaksi mustiinpuettua miestä)
Henrik: Mitäs miehiä te olette?