Runoilija: Me olemme runoilijoita.
Henrik: Hyvä, tulette sopivaan aikaan. Minulta kuoli eilen kissa ja siitä minä nyt tahtoisin tehtäväksi pari kaunista värsyä.
Runoilija: Meidän alhaiset kynämme odottavat käskyänne.
Henrik (Hiljaa): Vieköön teidät hiisi, senkin katalat koirat! (Ääneen).
Mikä muuten oli pyyntönne?
Runoilija; Me tahtoisimme herran ja rouvan ylistykseksi julkilausua pari alhaista värssyä.
Henrik: Hyvä, jääkää seisomaan tähän toiselle sivulle kunnes herrasväki tulee ulos. Hattu pois päästä senkin kanaljat! Ettekö tiedä kenen talossa olette?
(He ottavat hatut päästään ja tuijottavat maahan).
Henrik (kävelee edestakaisin): Kuulkaas miehet, montako värsyä te päivässä voitte tehdä?
Runoilija (kumartaen): Kuinka henki kulloinkin päälle tulee.
Henrik: Voitteko te tehdä loppusoinnun sanalle: Henrik Lassinen?