Nilla. Henrik! missä herra on?
Henrik. Hän meni wähän sisälle, ja takaisin tultuansa on hän Keisari tahi kerjäläinen. Hän on tehnyt kontrahdin erään uuden kullantekijän kanssa, joka muuttaa hänen toiseksi niistä.
Nilla. Noh, waatiiko kullantekijä rahaa siitä, kun hän opettaa mahtia herralle?
Henrik. Benjamin nimiselle juutalaiselle annetaan neljätuhatta taalaria, mitkä kullantekijä saapi, jahka hän näyttää keinonsa kelwolliseksi.
Leonora. Oih! koko ruumiini wapisee jo; sillä minä tiedän warmasti, että hänessä piilee petturi.
Henrik. Ei! Herralla ei ole hätää. Hän oli kyllä warolla siinä, kun tahtoi nähdä ensin kokeita, ja jos kokeet owat kelwollisia, niin ei ne rahat ole hukassa.
Nilla. Rahat, mitä hän pyytää, ilmoittaa jo petturia; sillä mitä sellainen, joka osaa tehdä kultaa, waatisi rahaa muilta?
Henrik. Mutta, hän sanoi herralle syyn siihen.
Nilla. Minä en ymmärrä, mitä hän saattaisi sanoa syyksi siihen.
Henrik. Näetkös, syy siihen kuuluu olewan tämä: Alcantara Eben Ezra Mahomet podolski Hakopäisiäskomai. Herrani katsoi sen syyn hywäksi, ja olipa tuo sopiwa minunkin mielestäni.