Polidor. Wieläkö muuta?
Oldfuks. Ei mitään muuta. Seteliä, johon on kirjoitettu nuo arabialaiset sanat, säilyttäkää kuin silmäteräänne, — sillä siinä on koko salaisuus.
Polidor. Mutta, milloinka on arabian-pulweri pantawa pannuun?
Oldfuks. Ajasta ei ole lukua, kunhan se waan tapahtuu keitoksen tulella ollessa. Kas, palwelija tulee jo takaisin. Tiesinhän minä, että sitä on niillä aina.
Henrik (tulee). Tässä on wiisikymmentä penniä takaisin, herra! Minä sain puolella markalla niistin-liinani täyteen.
Oldfuks. Menkää nyt sisälle, ja pankaa hywä kourallinen pannuun.
(Polidor ja Henrik menewät sisälle).
Yhdeksäs kohtaus.
Oldfuks.
Oldfuks (yksin). Hywä tulee. Minä annan hänen koettaa wielä pari kertaa, että hän uskoisi sitä paremmin; sillä niistä parista kourallisesta pulweria, kuin hän panee pannuun, tulee ainakin kymmenen taalaria. Saatuani rahat, matkustan minä kumppanini Andreaan kanssa pois kaupungista, ja annan tuon hywän herran pitää itsensä huolta siitä, mistä hän saapi enemmän arabian-pulweria. Ha, ha, ha! Onhan se somaa, kun hän lähettää hakemaan sitä, mitä ei ole ollut koskaan maailmassa, ja saapi kuulla, ett'ei kukaan tiedä koko arabian-pulwerista. Minä riistän tältä mieheltä neljätuhatta taalaria, ja kuitenkin teen minä hänelle hywän työn, josta hänen on kiittäminen minua; sillä tästä historiasta oppii hän niin paljon, että luopuu houreistansa ja heittää muille koko kullantekemisen. Kumppanini Andreas ansaitsee neljännen osan rahoista, sillä hän on toimittanut tehtäwänsä älykkäästi ja uskollisesti. Minä olen tuntenut häntä jo monta wuotta, ja tiedän, ett'ei hän ole wiekkaudessa huonompi ketään, paitsi minua; muuten en olisikaan uskonut hänelle sitä toimitusta. Mutta jopa tulee herra takaisin.