Nilla. Sanopa sitä! ja että mokomat ylhäiset herrat suutelisiwat sellaista törkysuuta, kuin sinun on. (Katsoo ikkunasta). Mutta tuolla seisattuu koko joukko waunuja; meille tulee wielä muitakin kunnia-terweisille.
Neljästoista kohtaus.
Henrik. Nilla. Kaksi herraa. Kaksi rouwaa. Sitten kaksi runoilijaa.
Kaksi herraa (tulewat sisälle kahden rouwan kanssa). Saisimmeko pyytää armoa päästä herran puheille?
Henrik. Hywät ihmiset! Minä en tiedä jos herra ja rouwa ottaa wastaan. Seiskoohan kuitenkin, niin kauan kuin he tulewat ulos. (Asettaa heidät toiselle siwulle. Sillä aikaa tulee sisälle kaksi miestä mustissa waatteissa). Mitä miehiä te olette?
Runoilija. Me olemme runoilijoita.
Henrik. Hywä! Te tulette hywään tarpeesen. Minulta kuoli eilen kissa, jolle tahtoisin teettää muutamia kauniita wärsyjä.
Runoilija. Käskekää waan meidän wähäpätöistä kykyämme, herra.
Henrik (erikseen). Hiisi wieköön teidät, koirankuonolaiset! (Kowaa).
Mitä muuta asiata teillä on?
Runoilija. Meillä on muutamia wähäarwoisia wärsyjä, kunnioitukseksi herralle ja rouwalle.