Leonora. Ohoh, rouwaseni! Mistä tulee tuo suuri nöyryys?
Rouwa. Ah, armollinen rouwa! Woipiko kukaan olla liian nöyrä niin arwokasta waimo-ihmistä kohtaan, kuin te olette? Loistaahan teistä waloa kaikille näillä seuduilla.
Leonora. No, ennen on teillä ollut ihan toisellaisia ajatuksia minusta.
Rouwa. Minä en rohkene wannoa teidän edessänne, armollinen rouwa, — waan jos tohtisin, niin saattaisin kalleimmalla walallani wakuuttaa, että — — (Kolme wierasta rouwaa tulee sisälle ja suutelewat hekin Leonoran esiliinaa).
Leonora. Hywät rouwat! Menkäämme toiseen huoneesen. Koko maailma näkyy pyrkiwän tänne sisälle; siis emme saata olla kauemmin täällä eteisessä.
(Henrik ja Nilla jääwät kahden kesken; ne kolme herraa tulewat takaisin ulos, kumarrellen Polidorille, joka on sisäpuolella, niin että eräs heistä kaatuu päin lattialle; suutelewat Henrikkiä ja ottawat nöyrät jäähywäiset, ennenkuin lähtewät; rouwat tekewät samoin Nillalle ja suutelewat hänen kättänsä).
Nilla. Eikö tämä ole oiwallista, Henrik? Nuo kolme rouwaa suuteliwat jokainen minun kättäni.
Henrik. No, johan sinä sait kunnioitusta enemmän kuin minä, sillä herrat suuteliwat minua suulle waan.
Nilla. Tämä historia kuwailee kyllin maailman menoa.
Henrik. Niin, kuka olisi uskonut, että ylhäiset rouwat suutelisiwat mokoman hetaleen kättä, kuin sinä olet?