Oldfuks. Enpä tiedä itsekään, miksi minun olisi rupeeminen. Minä teen arwan napeillani, ja rupeen toimittamaan sitä ammattia, mikä sattuu wiimeiselle. (Koskettelee nappejansa). Tohtori, ennustaja, miekkailunopettaja, pelaaja, waltiomies, kullantekijä, tähti-tieteilijä, pyhimys. (Alkaa uudesti ja sattuu kullantekijään). No niin, minä rupeen tekemään kultaa, ja sinä minun apulaisekseni.
Andreas. No kyllä minä autan, kykyni mukaan.
Oldfuks. Kuule Andreas! Minulla on tässä sata taaleria surwottua kultaa, sekoita siihen jotakin muuta, laita puoti torille, ja rupea pulwerikauppiaaksi, waan älä myy kellenkään muille, kuin sille, joka kysyy arabian-pulweria. Siinä on kaikki, mitä sinun päässäsi tarwitaan. Anna waan minun pitää huolta muusta. Se sata taalaria tuottaa meille neljä tuhatta. Kas tässä on sinulle kulta, mene nyt paikalla, tee niinkuin minä sanon, ja aseta itsesi torille. Saatuani neljätuhatta taalaria, annan minä sinulle neljännen osan.
Andreas. Hywä, hywä, ennen puolen tunnin kuluttua, olen minä walmis kaupukseni kanssa.
(Menee. Heti hänen mentyä tulee Juutalainen).
Toinen kohtaus.
Juutalainen. Oldfuks.
Juutalainen. Hywe päiwe, herra kulta! Mite tarwita?
Oldfuks. Ei mitään nyt, weijari! Minä olen wasta tullut tähän kaupunkiin. Waan huomena, kun minä alotan työtäni, woitte saada wähän kultaa, kuitenkin sillä ehdolla, ett'ei sanoa sitä kellenkään, sillä muuten eiwät ihmiset antaisi minun olla rauhassa. Minä en teekään kultaa kerralla enemmän kuin mikä minulla piisaa kuukauden tarpeisin; waan jos ken tahtoo oppia mahtia minulta, maksaa se neljätuhatta taalaria.
Juutalainen. Haa, on herra kullan tekejä?