Don Ranudo. Mutta ei moni meidän säätyläisistämme olisikaan kohdellut köyhää talonpoikaparkaa niinkuin me teimme.
Donna Olympia. Mitäpä siitä; me emme sillä ole joutuneet vähäistäkään huonommaksi. — Minä en ole suurellinen, en siis voi niitä kärsiä, jotka ovat jotakin olevinaan, vaikka eivät mitään ole. Talonpojat eivät tahdo olla muuta kun talonpoikia, ja vastaanottavat armona sen kunnian, mikä heille annetaan. Ihmisiä sitä vastaan löytyy, monsieur'ejä ja madame'ja, — te niitä tiedätte hyvin — joissa, ehkä tahtovat olla ylhäisiä, porvarisuus pistää usein esiin, vaikka kuinkakin he koettaisivat sitä salata. Niiden kanssa käy ihan samaten kun 256 jutellaan eräästä lakeijasta, mikä arpajaisissa voitti niin paljon rahaa, että pääsi herraksi. Hän käytti itsensä nyt suurellisesti, mutta unhotti väliin herruutensa niin, että hän astuessaan vaunuihin, nousi vaunujen taka. Samate näkyy porvarillisuus näissä, joista puhun. Minä tulen sairaaksi kun näen madamen, te tiedätte kenen, kantopaareissaan nojaavan miettivällä katsannolta päätänsä vasempaa olkaa vastaan, ikään kuin tyytymättömänä, ettei miehensä ole voinut saada häntä vielä korkeammalle. Ja kumminkin muistellessaan, että äitinsä Sevillan torilla myi viikunoita, luulisi hänen joutuvan vallan pyörällen, jotta saisi pitää kiini molemmin käsin kantopaarien laidasta. Mutta hän ei juuri huoli puhua esi-äidistään, eikä monsieur myöskään mielellään puhu vanhemmistaan. Minä olen haleta, Don Ranudo! kun tuon ajatuksiani tälläisiin ihmisiin.
Don Ranudo. Oi, sydänkäpyni, älkäätte semmoisesta niin kovin innostuko, se ei maksa vaivaa.
Donna Olympia. Soisinpa heidän kerran käyvän minun luonani; saisivat totta mari etuhuoneessa koko tunnin odottaa sisäänpääsyä, sen sanon minä. Mitä tahtoo…
Don Ranudo. Jumala paratkoon! rouva tulee sairaaksi? Hän pyörtyy, totta mari! Oi, jos minulla olisi mitään haistettavata tarjota hänelle! Haistakaa tätä juustopalaa, ehkä parannutte. Mikä aatelinen sydän!
(Donna Olympia tointuu).
Donna Olympia. He saisivat, Don Ranudo, seisoa koko tunnin etuhuoneessani; enemmän en minä heitä kunnioita, en niinkään paljon kuin tätä juustoa.
(Ottaa juuston ja syö sen).
Kahdeksas kohtaus.
Don Ranudo. Donna Olympia. Pedro.