Palvelia. Se on tosin väärin; mutta la'it, herra, eivät senpahemmin tee velka-asioissa eroitusta ihmisten välillä.
Don Ranudo. Miettikää tarkalleen mitä teette.
Palvelia. Minä olen jo sitä miettinyt; ja olen jo väelläni panettanut takavarikkoon muutamia vähäisiä huonekaluja, jotka olen löytänyt toisissa kamareissa; mutta kun ne eivät ensinkään riitä velkaanne, niin täytyy minun tarttua teidän käyntivaatteesenne, armollinen herrasväki! Pyydän nöyrimmästi, ett'ette sitä pahaksu.
Don Ranudo. Voiko kukaan olla sellaista pahaksumatta? Ettehän millään voi puolustaa käytöstänne.
Palvelia. Aika ei anna myöden tällä kertaa luetella muita syitä. Minä muuten tahdon olla niin kohtelias kun suinkin taidan ja annan siis herran pitää, teidän korkeutenne tähden, alusvaatteenne.
Don Ranudo. Sehän on kohteliaisuutta, sen saa sanoa!
Palvelia. Minä tiedän antaa kullekin sen kunnian kun hänelle tulee,
(Vetää takin Don Ranudon yltä ja kumartaa kolmesti syvään).
Don Ranudo. Oi Jumala! mimmoisessa ajassa elämme!
Palvelia. Nyt on teidän vuoronne, armollinen rouva!