Parran-ajaja. Niin tahdon minä siis teidän armollenne asian kertoa. Eräs vaimo merimieskasarmissa on yhdellä haavaa synnyttänyt kolmekymmentä-kaksi lasta eikä kuitenkaan ollut vahvempi tavallista raskasna olevaa vaimoa. Mitenkä teidän armonne sen ymmärtää?
Bielgeschrey. Minulla ei ole tarvetta päätäni vaivata semmoisten ymmärtämisellä, sillä ensin pitää mun tietää onko se totta.
Parran-ajaja. Se on niin totta kuin minä tässä seison, sillä minä voin sen tapauksen asianhaaroineen kertoa, sillä kaikki lapset tulivat kasteesen, mutta kuolivat kohta sen jälkeen.
Talonpoika (tulee sisälle). Hyvää huomenta, isäntä! Minulla olisi rahassa maksaa kaksi nelikkoa ohria ja voita.
Bielgeschrey (menee parran-ajajan tyköä hyvin saippuoittuna). Onhan sinulla kolme nelikkoa ohria maksettavana?
Talonpoika. Sen kyllä hyvin tiedän, hyvä isäntä! Mutta isäntä antaisi yhden nelikon tänä vuonna anteeksi; sillä meillä on niin kovat ajat, ettei niitä ole ollut semmoisia koskaan.
Bielgeschrey. Se on vanhaa puhetta. Te valitatte aina.
Talonpoika. Kuulkaapas isäntä! Jolla on korkeat maat niinkuin meillä, se ei ole saanut paljon tänä vuonna. Ohrat näyttivät kyllä joltakin pelloissa; mutta hornatti vieköön, isäntä! saimmekin tänä vuonna vähemmän ohria kuin menneenä; ja tuskin maksetaan meille kaupungissa talari tynnyriltä. Eikö isäntä tiedä mitä markkekongi tulee olemaan tänä vuonna?
Bielgeschrey. En, sitä en voi tietää. Mutta kuules nyt! sinun pitää maksaa minulle rahat kolmesta nelikosta.
Talonpoika. Voi, hyvin mielelläni, hyvä isäntä! hyvin mielelläni; mutta armahtakaa minua tänä vuonna, niin minä sitte rehellisenä miehenä koetan maksaa veron ja arennin.