Bielgeschrey. Niin sinä lupaat joka vuosi, ja se on kuitenkin yhtäkaikki.
Talonpoika. Niin, Jumala paratkoon, isäntä! Kun tauti tulee ja viepi hevosemme, täytyyhän meidän rahalla palkata naapureimme hevosia kyntämään peltojamme.
(Talonpoika ottaa rahoja rievusta.
Bielgeschrey alkaa niitä lukea).
Raatari (tulee). Onko herra halunnut saada minun vaatteen mittaa ottamaan?
Bielgeschrey (jättää rahat ja juoksee pois). Kun tulevat, niin tulevat kaikki yhtaikaa!
Raatari. Se on tehty silmänräpäyksessä, hyvä herra!
(Bielgeschrey otattaa mittaa).
Talonpoika. Olivathan rahat oikein, niistä kahdesta nelikosta, herra!
Bielgeschrey (juoksee taas talonpojan tykö). Ai totta, enhän minä lukenutkaan kaikkia rahoja. Tässä keräypi niin paljo asioita kerralla, että tuleehan kokonaan hullupäiseksi.
(Lukee taas rahoja).