Leonora. Niin, se on kyllä aivan totta.
Bielgeschrey. Ja sillä on isäkin hyvä mies, jonka jälkiä poika aikoo astua.
Leonora. Sitä en ollenkaan epäile.
Bielgeschrey. Ja neljässä vuodessa tulee oivallisin kirjanpitäjä koko kylässä.
Leonora. Kuinka? Leanderiko kirjanpitäjäksi?
Bielgeschrey. Sen nimi ei ole Leanderi, sen nimi on Pietari, ja se on kirjanpitäjä Eerikki Matinpojan poika.
Leonora. Voi taivasten tekijä! Mitä minun pitää kuulla? Koska ma luulin sitä Leanderiksi herra Jeronimon pojaksi.
Bielgeschrey. Ei, lapseni, ei siitä kaupasta ole sinulle. Se tuhnus oli täällä vasta, mutta sai vasikan nahan.
Leonora. Voi minua onnetointa ihmistä! Antaisitteko te minun sellaiselle kirjakolle.
Bielgeschrey. Kuule! toimitukset eivät salli minun sinun kanssasi enää jauhata. Mene nyt kohta ja laita itsesi valmiiksi naimisiin tänä iltana nuoren puukhollarin kanssa. (Leonora menee itkien). Pernilla! mene sinä jälestä ja muistuta häntä kuuliaisuudesta, jota hän on itsensä tähden velvollinen isällensä osottamaan.