Pernilla. Siitä ei herran tarvitse epäillä. Tässä olen minä teille yhtä uskollinen kuin kaikessa muussakin.
Bielgeschrey. Kirjoittajat! tulkaa saliin, siellä saamme toimittaa asioitamme rauhassa.
(Kaikki pistävät kynät korvainsa taakse ja menevät).
Kahdeksas kohtaus.
Pernilla. Leonora.
Pernilla. Joka tahtoo jotakin veijausta tehdä, koettakoon ensin tulla sille mieliksi, jota aikoo pettää. Kun herrasväki talossa on jumalista, tekeyvät notkiat palkollisetkin jumalisiksi, ja onnistuvat sillä hyvästi, ja tekevät sitte mitä tahtovat. Kun isot ottavat kunniakseen juoda toisensa pöydän alle, tekevät palvelijat saman. Kun isolla herralla on tapana pitää tyhjästä asiasta isoa elämää, näemme palvelijainkin läähättävän ja pyyhkivän päästään hikeä, vaikk'eivät ole mitään toimittaneet. Notkia palvelija, joka tahtoo koirankuria harjoittaa, tutkikoon ensin herrasväkensä luonnon, ja tulkoon samanlaiseksi. Tämän minä olen havainnut ja siksi minä elämöin enimmin talossa, ja vähimmin toimitan, jonka tähden minua kaikista enimmin kuullaan. Kun herra valittaa töitänsä, valitan minä muassa; kun hän elämöipi, elämöin minä kanssa; kun hän pyyhkii hikeä päästään, pyyhin minä kanssa; kun hän toimitustensa vuoksi näkee hyväksi naittaa tyttärensä puukhollarille, kiitän minä sellaista naimista, vaikka se on minulle niin vähä mieleen, ettei kukaan olisi teille enemmän vihassa kuin minä, jos te, mamseli, tulisitte niin hulluksi, että haluaisitte sellaista mieheksenne.
Leonora. Sitä ei sinun tarvitse pelätä.
Pernilla. Anna sellaisen lurjuksen mennä ja naida vanha läkki-astia. Hän ei ole luotu olemaan semmoisen mamselin sylissä, ja onko teitä sitte luotu puukhollarin rouvaksi.
Leonora. Voi Pernilla! sinuun ainoastaan minä luotan. Mutta mikä on sinulla keinona, jolla voit saada tämän asian mitättömäksi ja auttaa minun ja Leanderin rakkautta.
Pernilla. Hei, mamseli! en minä sano keinojani, ennenkuin koko senaatti on koolla.