Pernilla. Kuulkaa herra! taidatteko, jos tarvitaan, olla olevinanne kirjakoina? Siinä se pää-asia on.
Oldsur. Mitä hän ei taida, sen minä kyllä hänelle opetan.
Pernilla. Tunnetko Pietaria, Eerikki Mattisenin, puukhollarin poikaa?
Oldsur. Olen monta kertaa nähnyt hänet kadulla.
Pernilla. Hänenä koettakoon Leander olla, ja tulkoon herran tykö kosioimaan.
Oldsur. Tässä ensimäisessä kohdassa teen minä kaksi muistutusta. Ensiksikin on herra Bielgeschrey vasta puhutellut Leanderia, ja toiseksi tuntee hän puukhollarin, koska hän on sen vävykseen valinnut.
Pernilla. Molempain muistutustesi yli vedän minä piirun. Herra Bielgeschrey ei ole puhutellut Leanderia muuta kuin kerran. Ja vaikkapa hän olisi puhutellut häntä vielä kymmenenkin kertaa, niin ei herra Bielgeschrey häntä kuitenkaan tuntisi. Semmoinen mies, jonka päässä kuhisee niin monta toimitusta kuin muurahaisia pesässä, ei tunne niin helposti ihmisiä. Tuskinpa hän tuntee minuakaan välistä; sillä eileen seisoi hän kauvan ja puhutteli minua ja kutsui minua Madlenaksi. Ja Leanderi on menettelevä niin sekä vaatteissa että käytöksissään, että hän saattaa pettää kenen tahansa. Toisekseen olen saanut nuuskituksi, ettei herra ole koskaan puhutellut sitä nuorta puukhollaria, vaan ainoastaan hänen isäänsä. Etkö kuule minun tutkivan asioitani.
Oldsur. Otanpa niinkin sanani takasin. Kuulen sen kyllä käyvän laatuun.
Mutta kun se oikea puukhollari tulee, niin tulee petos ilmi.
Pernilla. Tulkoon vaan, ei se tule sittenkään ilmi. Kun Leander on ensin ollut täällä, tulkoon sitte toinenkin kuin tahtoo.
Oldsur. Noh, se ei käy ollenkaan laatuun, jollei laiteta niin ettei oikea puukhollari tule sisälle.