Leonora. Minä? enhän suinkaan, auta minua, hyvä Pernilla!
Pernilla. Eiköhän isänne ole ennestään tuttu koko kylässä malttamattomuudestaan?
Leonora. Enhän ollenkaan epäile.
Pernilla. Eiköhän sellainen juttu tekisi häntä jälleen viisaaksi.
Leonora. Voi! Elä kiusaa minua kuitenkaan enää.
Pernilla. Onkohan kukaan suuremmassa vaarassa kuin minä, kun asia tulee ilmi?
Leonora. No etkö sinä suo minulle sitä anteeksi, Pernilla?
Pernilla. Suudelkaa siis kättäni ja anokaa minulta anteeksi.
Leonora. Aivan mieluisesti.
Pernilla. Noh! Niin! Nyt en enää ole suutuksissa. Mutta tuolla tulee
Madlena. Alkakoon kometia hänen kanssansa.