Leonora. Voi, Pernilla! kuule minua.
Pernilla. Minä olen miettinyt sen asian, mamseli. Suuri synti on narrata vanhempiansa. Ja vielä vähän asian tähden.
Leonora. Vähänkö asian tähden, sanot sinä!
Pernilla. Tosiaan se lienee vähäinen, kun epäilette käyttää pientä sukkeluutta saadaksenne sitä — — —
Leonora. En ole sitä koskaan epäillyt, mutta sanon ainoastaan, että — — —
Pernilla. Hyvästi! puukhollarin rouva!
Leonora. Minä kuolen surusta.
Pernilla. Hyvästi! rouva kirjoitustaulu!
Leonora. Jos sinä jätät minun avuttomaksi, niin menetän itseni.
Pernilla. Minä olen teidän pyynnöstänne vaivannut päätäni, niin että olen tahtonut tulla hulluksi, ja sitte pidätte syntinä vähäistä viisautta.