Madlena. Voi, minun suloisin Pernillani! Sinä ilahutat sydäntäni.
Pernilla. Joka saattaa laskea sekä krihvelillä että pännällä kuinka monta vesihernettä on Kihlajärvessä. (Madlena itkee taas). Mutta herra on pyytänyt, että hänen pitää olla hänellä välistä apuna toimituksissaan.
Madlena. Aivan kernaasti pitäköön häntä päivällä, kun minä muuten saan pitää hänen — — —
Pernilla. Se on tietty. Kuka helsingissä ottaisi miestä muilla ehdoilla.
Madlena. No, onko se hyvän näköinen?
Pernilla. Se on niin hyvän näköinen, että oikein hämmästyin nähdessäni hänen. Sillä hänellä on muoto ja silmänluonne juuri kuin sillä, joka on saanut laudaturin mainesanan, ja hän kättelee niin sievästi ja tasaisesti, juuri kuin hän astuisi ruumiinsaatossa.
Madlena. Mutta onko hänellä mitään tarjoomista?
Pernilla. Sen saatte kyllä tietää, kun tulette naimisiin hänen kanssansa; muuten jos ei hänellä olisi ollenkaan varoja tarjona, voisi hän kuitenkin kynällään ja krihvelillään aivan runsaasti holhoa teidät.
Madlena. Mutta pelkään, Pernilla, että herra sen asian taas unhottaa.
Pernilla. Hui! Hai! se on päätetty asia. Se vaan puuttuu, että tekin puhuttelette häntä ja annatte hänelle suostumuksenne. Ja jos ei se teille kelpaa, niin kyllä minä otan hänen.