Madlena. Et hiidessäkään ota, minun edestänihän herra on kosioinut.
Pernilla. Mutta jos niin on, ettei hän tyytyisi teihin, vaan näkisi teidät jo joksikin vanhaksi, ettehän siitä pahastuisi, jos minä ottaisin hänet?
Madlena. Kuinka vanhaksi minun sitte luulet?
Pernilla. Olettehan neljänkymmenen vuoden ikäinen.
Madlena. Itsekin luulin ennen niin olevani, mutta nykyjään olen katsellut ja havainnut, niin totisesti kuin olen rehellinen ihminen, etten ole kolmeakymmentä vuotta vanhempi, sillä sen todistaa isävainajani käsikirjoitus, joka ei valehtele.
Pernilla. Pianhan sitä ihminen erehtyy. Minua nyt pidetään neljänkolmatta vanhana, mutta sen pidän varmana, että kun minäkin olen naitavana, ja katson perään, niin näen minäkin isävainajani kädestä, etten ole kuin kuudentoista vanha. Sisareni Anna oli myös erehtynyt, mutta kokonaan toisinpäin. Hänelle tuli ylkämies, kun hän luultiin olevan neljäntoista vuotta; häntä pidettiin kovin nuorena naitavaksi; mutta kun katsottiin kirjaan, nähtiin hän kahdeksantoista vanhaksi.
Madlena. Niin näet sen nyt kuinka siinä saatetaan erehtyä, Pernilla!
Mutta milloinka hän tulee tänne?
Pernilla. Hän tulee kello kolme puolenpäivän jälkeen. Parasta on, että neitsy menee pukeumaan. Muistattehan muuten, mitä olette minulle luvanneet, sillä minä olen saanut herran tähän toimeen.
Madlena. Nuo viisikymmentä riksiä kyllä saat. Tuossa on käteni.
(Antaa kättä).