Oldsur. Suosiollinen herra, en minä ole — — —
Bielgeschrey. Sellaista puhetta en tahdo enää kuulla; te kutsutte minua apeksenne.
Oldsur. Teidän armiaisuutenne olisi hyvä ja kuuntelisi — — —
Bielgeschrey. Antakaa nyt noiden sievistyspuhetten jäädä sikseen ja kutsukaa minua apeksenne.
Oldsur. Ei, herra erehtyy. En minä se ole, joka on saava herran tyttären. Minun nimeni on Joonas.
Bielgeschrey. No, anteeksi! Minulla on niin paljo asioita päässäni.
Oldsur. Minä olen Joonas Korsitsin poika, sen oikean kosijan arvoton nepaa, isän puolelta. Minä olen mato hänen rinnallansa kirjuri- ja luvunlaskukeinossa. Häneltä minä olen oppinut ja minä suutelen tomua hänen jalkainsa alta siitä mitä minä ymmärrän puukhollarin keinossa. Ei mun pitäisi kiittää häntä, koska olen hänen nepaansa isäni puolelta, mutta sen saatan sanoa, että harvat ovat hänen vertaisiaan kaikellaisissa luvunlaskuissa, ja niinkuin on lasku, jota kutsutaan: Regula detri, niin on hän keksinyt uuden laskun, joka kutsutaan: Regula Petri.
Bielgeschrey. Minulle on mieluista, että olette hänen orpanansa. Jos nuorin tyttäreni olisi mieskuntoinen, voisi kentiesi teidän kahden välillä tulla jotakin. (Oldsur kumartelee kaapien jaloillaan lattiaa), Pernilla! Käske Leonoran tulla tänne. Pyrkikää nyt itse tyttäreni suosioon. Ensin oli se hänelle kummallista, että tahdoin antaa hänen puukhollarille, mutta nyt kuulen hänen tulleen parempiin ajatuksiin. Vaikka minulla olisi kymmenen tytärtä, antaisin ne kaikki puukhollareille.
Leander. Kiitän puukhollari-viran puolesta.
Oldsur. Kiitän myös viran puolesta.