Kolmas kohtaus.
Leonora. Entiset.
Bielgeschrey. Noh, tyttäreni! (Kirjoittajille). Menkää, te kirjoitusmiehet, nyt konttoriin, verratkaa siellä kirjeet toisiinsa ja pankaa ne sineettiin. Sitte saatte tietää päällekirjoitukset. (He lähtevät pois, katsovat kyniään ja pistävät ne korvainsa taakse). Minä olen mielihyvilläni, tyttäreni! että sinä olet tullut parempiin ajatuksiin, että sinä olet heittänyt toisen rakkauden pois mielestäsi, ja taivut minun tahtooni. Nuoret neidot katsovat vaan ulkomuotoa, ja siksi juoksevat omaan turmioonsa. Minä olen valinnut tämän nuoren miehen vävykseni, joka taidollaan saattaa kunniallisesti sinua elättää, jos ei hänellä mitään olisikaan.
Leonora. Rakas pappa! Minä rukoilen nöyrimmästi, ett'ette muistele entisiä. Sittemmin olen miettinyt mikä synti se on kun tehdään vanhempain tahtoa vastaan. Mies on minulle mieleksi, ja olen tyytyvä siihen, jonka rakas isäni on valinnut, niinkuin kyllä tiedän isäni ei minuun kuuluvissa asioissa muuta päättävän kuin mikä on omaksi hyödykseni ja onnekseni.
Bielgeschrey. Sinä, lapseni, olet ollut minulle kovin rakas, että minä naittaisin sinun sille, jonka kanssa et sinä tulisi onnelliseksi. Niin menkää nyt pois tuumaamaan keskenänne.
Leander. Suloisimmasti rakkain neitsy ja minulle tuleva morsian! Muistellessani omain ansioini mitättömyyttä ja tyhjyyttä ja kuitenkin ollessani niin suuressa arvossa teidän rakkaan isänne ajatusten pääkirjassa, ovat kaikki minun aistimeni menemäisillään perikatoon ja tekemäisillään kassahäviön. Nolla, se on tyhjän merkki, mutta kun ykkönen pannaan sen viereen, tulee siitä kohta jotakin. Minä olen arvotoin, ainoastaan ykkönen, joka ei merkitse mitään; mutta kun minun ykköseni mitättömyys tulee neitsyen nollan lisäksi — — —? (Oldsur survasee häntä selkään). Minä puhun pääni tässä poikki, ihana neito! Minä olen ainoastaan nolla, joka ei merkitse mitään. Mutta neitsyen ykkösen kanssa kun minun nollani yhdistetään, sitte siitä kohta jotakin tulee.
Leonora. Herra! te laskette itsellenne liian vähän arvoa.
Leander. Minä kiitän teitä velvollisesti.
Oldsur. Pekka! tässä on sormus, jonka isä laittoi meille neitsyelle annettavaksi.
Leander. Oikein, Joonas. Isäni käski sanoa nöyrimmän salutem, ja pyysi neitsyen ottamaan tämän sormuksen käsistäni rakkauden merkiksi.