Leonora. Minä otan sen vastaan ja kiitän lempeimmästi.
Leander. Älköön sitä luettako miksikään aamulahjaksi, ihana neito! Se on vaan vähäinen rakkauden merkki, jota ensin tavan mukaan näytetään, ja on sama tapa saanut siitä alkunsa, että juurikuin sormus on ymmyrkäinen, ja sillä ei ole alkua eikä loppua, niin — — —
Bielgeschrey. Malttakaa vähä, lapsukaiset! Minä panen pääni panttiin siitä, että ruoka kiehuu yli kyökissä.
(Juoksee ulos).
Pernilla. Ha, ha, ha! Voi tuhannen lempo, kun te menettelette hyvästi!
Oldsur. Muutamissa asioissa on kuitenkin käynyt takaperin herralle, niinkuin siinä, että riikinkukko pöyhistelee jalkojaan katsoessaan ja että neito on nolla.
Leander. Miten sinä luulet minun muistavani kaikkea tätä joutavuutta.
Leonora. Voi! Meneehän se hyvästi kyllä. Nyt minä olen kihlattu teidän kanssanne, rakas Leander, aivan isäni näkösällä. Mutta voi!
Pernilla. Aina teillä, mamseli, on edessä tuo mutta! Antakaa minun pitää huolta lopusta.
Leander. Mutta kun nyt se oikea puukhollari tulee!