Pernilla. Mutta jos nyt taivas putoaa alas! Antakaa vaan minun vallita! teillä ei ole muuta tekemistä kuin seurata minun käskyjäni. Minä olen päällikkö ja te muut olette alamaiset, joiden ei tule pitää puhetta. Mutta tuolla tulee herra takasin.
Bielgeschrey (tulee takasin). Se on valetta, Anni, älä sinä väitä sitä vastaan, minkä minä näen paremmin. Näitä talrikkia ei ole kirkastettu tuhalla. Niitä on kihnattu hiedalla, ja juuri siksi, että minä olen sen niin usein kieltänyt! Jos minulla olisi aikaa tutkia astioita ja lusikoita, olen varma, ett'eivät ne näytä ollenkaan paremmilta; mutta minä olen ihminen; enhän minäkään voi tehdä enempää kuin mihin ihmisen voimat riittävät. Eihän minulla ole silmiä takapäässä; minulla on ainoastaan kaksi kättä, enkä minä saata olla kymmenessä paikassa samalla kertaa. Jos kuitenkin kerrankaan eläessäni olisin niin onnellinen, että voisin sanoa itselleni: mene nyt hyvin huoletonna maata tahi ruualle, nyt tänäpäivänä ei ole enää mitään tekemistä. Mutta semmoista aikaa ei tule koskaan; sillä minun toimitukseni ovat ikäänkuin lumipallo; jota enemmän sitä vierittää eteenpäin, sitä isommaksi se kasvaa. Mutta mitä näillä vierailla ihmisillä on täällä tekemistä, Pernilla? Olisiko teillä, herrat, minun kanssani puhumista.
Leander ja Oldsur. Olisi.
Pernilla. Noh, herra, onhan se teidän vävynne.
Bielgeschrey. Oikein. Suokaa anteeksi; minä unhotan välistä itseni toimituksissani. No, rakas vävyni, oletteko te tyytyvä kauppaan, ja näettekö tyttärelläni olevan sellaiset omaisuudet, että hän saattaa taivuttaa teitä rakkauteen?
Leander. Voi, minä olen niin rakastunut, että tuskin jaloillani voin seisoa.
Bielgeschrey. Se on hyvä. Teidän häänne vietetään jo tänä iltana.
(Kihlatut kumartelevat). Pernilla! Minkä ajan luulet parhaaksi?
Pernilla. Herra ei suinkaan, minun ymmärtääkseni, saa aikaa ennenkuin kello kuusi illalla; sillä nämä viisi kirjettä pitää ensin kääriä kiini, panna sineettiin ja päällekirjoittaa. Ei se koskaan tapahdu, ettei siihen tule mitään väliin, jota ei ole ajateltukaan; herrallahan on aina se onni.
Bielgeschrey. Älähän muuta sano, Pernilla! Niin, rakas vävyni, te tulette siis, muutamien sukulaisten parissa, kello kuuden aikana illalla. Minä puolestani en tänne muuten muita tahdo, kuin veljeni Leonardin ja notarion. Mutta, rakas vävyni! tahtoisin mielelläni neuvotella teidän kanssanne muutamasta pienestä rätingistä, joka minusta näyttää vaikealta.
Pernilla. Voi herra! jättäkää semmoiset asiat toiseen kertaan. Nythän tällä miehellä on muutakin ajattelemista.