Bielgeschrey. Se on kyllä totta, mutta tässä olisi vaan vähäinen kysymys, jonka sellainen mies, joka on niin taitava luvunlasku-keinossa, kuin hän, kohta saattaa selittää minulle mieleksi.
Pernilla. Minä en ole koskaan herraa vastaan, mutta tähän en minä saata suostua, että herra tahtoo vaivata rätingeillä sitä, joka on tullut kosioimaan hänen tytärtänsä.
Bielgeschrey. Ole joutavoimatta! Mitä se on hänenmoiselle? Rätinki on tämmöinen: mies myypi kymmenen tynnyriä rukiita tasapää-mitalla kahteenkymmeneen riksiin, kuinka paljoa suuremmaksi nousisi hinta, jos jyvät myytäisiin kukkurapäämitalla.
Pernilla. Voi herra! tuolla ovat taas muut kanat hypänneet mustan kanan päälle ja ovat nyt sitä tappamassa.
Bielgeschrey. Voi! eikö se ole hirmuista?
(Juoksee ulos).
Leander. Voi Pernilla! me olemme pulassa.
Oldsur. Hitto korjatkoon häntä tuosta tasapää- ja kukkurapää-mitasta.
Leander. Minä en taida laskea viiteenkään asti, Ja minun pitää nyt tehdä sellainen näyte luvunlaskussa.
Leonora. Siinä sen nyt näet, Pernilla, miten käypi, ja että ne keinot — — —