Bielgeschrey. Jos minulta varastetaan rahaa, niin sen voisin kärsiä, mutta jos minun paperini otetaan, niin on se juurikuin sieluni otettaisiin ruumiista.
Pernilla. Minä vakuutan herraa, ett'ei vähintäkään ole kadonnut eikä hämmentynyt paikaltaan; sillä minä katsoin kohta tarkasti kaikkein perään.
Bielgeschrey. Minä olen siis vaiti tällä kertaa sinun tähtesi. Mutta tästä lähin ei saa minun konttoriini tulla kukaan muu ihminen kuin sinä. Mutta mihin vävyni joutui?
Pernilla. Ottihan herra siitä jäähyväiset, ja käski hänen tulla takasin kello viiden aikana.
Bielgeschrey. Se on tosi, Pernilla. Minulta unehtuu toinen asia toisen tähden. Luuletko sinä minun muistavani, olenko syönyt päivällistä tänään?
Pernilla. Ette, herra! Ruoka on valmiina pöydällä,
Bielgeschrey. No jospa menen syömään pikimmältään.
(Menee sisälle).
Pernilla. Näin päästiin tästä kiusauksesta.
Viides kohtaus.