Bielgeschrey. Pernilla! kuka se tuo on, joka siinä puhuu?
Pernilla. Se on kosiomies, joka puhuu mamselin kanssa, hyvä herra.
Bielgeschrey. Se on hyvä, lapseni! laske leikkiä rakkaasi kanssa siksi kun minä olen saanut kirjeeni kirjoitetuksi.
Puukhollari. Sanottakoon avioliitosta mitä tahansa, niin on siinä erinomaista taivaallista johdatusta. Minä olen usein nähnyt vaimopuolen unissani, samanlaisen ja samanmuotoisen kuin mamseli on, niin että siitä saatan käsittää, että näin kauan sitten on määrätty tuolla ylhäällä.
Pernilla (hiljaan). Hyi häpeä! Juurikuin se olisi muuta kuin rahaa, jota sinä tarkoitat saadaksesi.
Madlena. Voi, onko se mahdollista? Totisesti on minun käynyt samalla lailla. Sillä kerran kun seisoin ja rukoilin hyvää naimista, jota kerskaamatta, olen useinkin tehnyt — sillä liiaksi usein ei sitä tosiaan tule luetuksi, — tulipa eteeni miespuoli, joka oli ihan — aivan minun enkelini näköinen.
Puukhollari. Anteeksi, kulta mamselini! Saanko suudella?
Madlena. Minä sanon tuhansia kiitoksia.
Bielgeschrey. Pernilla, kuka se on, joka siellä puhuu?
Pernilla. Herra, se on ylkämies, joka puhuu mamselin kanssa.