Bielgeschrey. Hyvä, hyvä; tuumitelkaa rakkaasti keskenänne, lapsukaiset, siksi kuin saan kirjeeni valmiiksi.
Puukhollari. Saanko kysyä mamseli-kultaseltani, kuinka vanha te olette?
Madlena. Muutamat pahat ihmiset ovat levittäneet sen huhun, että minä olisin neljänkymmenen vuoden vanha; mutta en totisesti olekaan kolmeakymmentä vuotta vanhempi.
Puukhollari. Niin olemme siis saman ikäiset.
Madlena. Voi, sepä on suloista! Vertaisten ilot paraimmat.
Puukhollari. Ei sitä pitäisi naida, ennenkuin kolmenkymmenen vuoden vanhana.
Madlena. On mar' se aivan oikein; sillä kun lapset naivat toisensa, niin talouden pidosta ei tule mitään.
Bielgeschrey. Kuka se on, joka siellä puhuu?
Pernilla. Se on ylkämies, joka puhuu kultansa kanssa.
Bielgeschrey. Koht'ikään olen luonanne, lapsi-rakkaani! Minulla on ainoastaan muutamia riviä jälellä.