Bielgeschrey. Hän ei asu Tyessä. Hän asuu tässä kaupungissa.
Oldsur. Noh, herra! Kun minä sylen ja sanon tvi, on se yhtä kuin nimittäisin sen kaupungin, jossa se riitaveli asuu. Minä näen herran ei ymmärtävän uutta tapaa sanain sepityksessä, vaan herra voipi sen aivan heti oppia ja sitte alinomaa sitä käyttää, kun hän sanostelee asiamiehensä kirjoitettavaksi, sillä keino on vallan sovelias niille ihmisille, joilla on paljo toimittamista. Mikä teillä nyt on?
Bielgeschrey. Jeronimon poika, asuva tässä kaupungissa.
Oldsur. Hyvä. (Viheltää). Onko kirjoitettu?
Bielgeschrey. On, kommamerkki.
Oldsur. Viime vuonna minulta — (Nykäsee tukasta). Onko kirjoitettu?
Bielgeschrey. Häh! Miksikä te revitte minua tukasta?
Oldsur. Noh, se merkitsee sulkumerkit tai parenthesis.
Bielgeschrey. Noh, saitkos tuosta vetimesi! (Lyöpi korvalle). Kas tuo merkitsee: Claudatur Parenthesis.
Oldsur. Te olette todistajina mitenkä minua on kohdeltu. Minä haastautan teidät oikeuteen.