Bielgeschrey. Ja minä annan teille vasta-haaston.
Oldsur. Minä näytän toteen, sen olevan yleisen tavan asian-ajajilla ulkomaalla näin saneskella kirjoitettavaksi.
Bielgeschrey. Ja minä näytän toteen, teidän olevan peijakkaan ja vielä muittenkin, jotka pitävät sellaista tapaa.
Oldsur (nipistää Pernillaa korvasta). Antestaminor!
Pernilla. Ai, ai, ai!
Bielgeschrey. Hurtta! teetkö väkivaltaa huoneessani.
Oldsur. Oletteko te hyvä mies ja ette tiedä, mitä Antestaminor merkitsee, ja että Romalaisen oikeus-opin mukaan nipistetään ihmisiä korvasta sanoen: Antestaminor, kun niitä vaaditaan vieraiksi-miehiksi.
Bielgeschrey. Tiedätkö, että Romalaisen oikeus-opin mukaan tuommoisia heittiöitä ajetaan ovesta ulos, jos niitä tulee kunnon ihmisen huoneesen ilvehtimään. (Oldsur ajetaan ulos ovesta). Enkö minä ole onnettomin ihminen mailmassa! Onnettomuutta ja mielen-karvautta sataa virtana päälleni. Kuin paljo olenkin hikoillut ja häälännyt koko päivän, niin ei ole kuitenkaan minkäänlaista tullut valmiiksi. Lieneehän niitä monellaisia pahoja henkiä; toiset estävät ihmisiä jumalanpelosta, toiset estävät heitä toimituksista. Sellainen pahuus lienee tänä päivänä vallinnut minun huoneessani ja asettaunut eteeni juuri nyt kuin minulla on toimittamista, pannakseen enemmin estekiviä tielleni. Sama pahahenki on valinnut tuon kirotun asian-ajajan tänne tulemaan. Tämä päivä on häijysti varastettu minulta. Ken voisi sanoa: huomennakin tulee yhtä pitkä päivä; mutta uusi päivä, uusia toimituksia; yhtä pitkä kuin päivä, yhtä suuria toimituksia. Mitä teen minä? Hirtänkö minä itseni? Mutta minulla ei totisesti ole aikaa hirttämäänkään itseäni. Minä otan kelvollisen asian-ajajan, joka saattaa kirjoittaa kaikki mitä minä tahdon.
Pernilla. Totisesti, tämä päivä on ollut juuri kuin lumottu.
Bielgeschrey. Et sinä usko, Pernilla, kuin tukala minulle on elämä.