Bielgeschrey (Pernillalle). Mitä se on: "Lupauksen mukaan?"
Pernilla. Niin se on kutsujan kielellä. Sellaisilla ihmisillä on hyvin paljo käyttösanoja, joilla tekemät puheensa pitkäksi. Niillä on omat puheenparret, niin esimerkiksi kutsuvat he talonpiikoja tyttäreksi. Kun hän on puhunut minun kanssani herrasta, niin on hän herranne ja isäntänne sijaan sanonut: teidän rakas isänne.
Bielgeschrey. Hei, sepä laadullista on!
Pernilla. Siksi tehdäänkin eroitus kutsujankielen ja muitten ihmisten kielen välillä.
Bielgeschrey (Eerikki Matinpojalle). Se on, herra, minusta hyvä! Minä vakuutan teitä morsiamen puolesta, että hän on hyvin ymmärtävä emännöitsijä.
Eerikki Matinpoika. Sitä en minä epäilekään; sillä sellaisesta hyvästä puusta kuin herra on, ei voi tulla muuta kuin hyviä hedelmiä.
Bielgeschrey (Pernillalle). Se on totta kuin sanoitkin. Näillä kylänkutsujilla on kummalliset puheenpartensa. Anna Madlenan tulla sisälle. (Eerikki Matinpojalle). Hyvä herra! minusta tuntuu kuin minulla olisi ollut kunnia nähdä teitä usein ennen.
Eerikki Matinpoika (Pernillalle). Mitä tämä on, hyvä lapsi! Hän puhuu kuin ei hän tuntisikaan minua; vaikka hän kuitenkin itse tänä päivänä on ollut minun tykönäni kosioimassa tyttärelleen.
Pernilla. Herra puukhollari, älkää pitäkö tätä pahana; niin puhuu herra satoja kertoja päivässä tuuleen, sillä hänellä on niin monta toimitusta päässä.
Eerikki Matinpoika. Ha, ha, ha!